Teos edustaa realismia tai tarkemmin vielä realismia jyrkempää tyylisuuntaa; naturalismin tyylikautta. Kirjassa arjen tapahtumat kuvataan hyvin tarkasti ja turhia kaunistelematta, lisäksi tapahtumat kerrotaan jopa turhankin totuudenmukaisesti. Teoksessa traagiset tapahtumat kuten henkilöiden kuolemat ja tappelut kuvataan tarkasti, esimerkiksi tansseissa tapahtuvat puukkotappelut ja naapurin rouvan kuolema synnytyksessä. Lisäksi Martan isän kuullessa Martan raskaudesta kiivastuu hän siitä tyystin, ja myöhemmin hän lähtee “lappalaisen” perään ja johtaa hänet jäälle, joka murtuu lappalaisen alta. Teoksessa ei kuvata ihmisten surua, vaan esimerkiksi ihmisten kuoltua elämää jatketaan normaalisti eteenpäin, lukuunottamatta esimerkiksi isä Juhanin kiihtyvää juomista äijän kuoleman jälkeen.
Teoksen tapahtumat keskittyvät pienen lappilaisen kylän asukkaisiin, jotka ovat sen ajan normaalia työväenluokkaa, he tekevät työtä elääkseen eikä rahaa ole paljoa ylimääräiseen. Naturalismille tyypillistä ovat juurikin työläisten ja keskiluokkaisten ihmisten arkielämän kuvaaminen. Kirja käsittelee myöskin psykologiselle realismille ominaisia piirteitä, kuten naisten tunteita sekä lasten ja nuorten kehittymistä. Kirjassa nuoret joutuvat olosuhteidensa takia aikuistumaan suhteellisen aikasten. Lisäksi kirjan henkilöhahmot kuvataan aika yksinkertaisesti ajattelevina sekä hyväuskoisina; asioiden ratkaisemiseen on vain yksi tapa, ristiriidat käsitellään väkivallan kautta, ihmisen uskottavuuteen vaikuttaa hänen yhteiskunnallinen asema (esimerkiksi kylän saarnaaja, jonka teot katsotaan sormien lävitse hänen asemansa vuoksi) ja henkilöhahmot näkevät vaan toistensa epäkohdat (esimerkiksi äijä kyseenalaistaa Martan toimintaa jatkuvasti, vaikka hän yrittää parhaansa muunmuassa navetassa).
Teos ottaa kantaa sen ajan yhteiskunnallisiin epäkohtiin muunmuassa naisen ala-arvoiseen asemaan, alkoholin liialliseen käyttöön, väkivaltaan ja uskonnon nimissä vääryyksien tekemiseen. Kirjassa esimerkiksi naisia, kuten Liinukorven Ainoa, torutaan “siveettömästä käytöksestä”, kun taasen samaan aikaan miehet saavat päästellä suustansa epäasiallisia kommentteja. Alkoholia käytetään runsaasti ja siitä kerrotaan kirjassa avoimesti. Väkivaltaakin käytetään kirjan tapahtumissa hyvin avoimesti; milloin nuoria rankaistaan antamalla piiskaa ja milloin sivalletaan puukoilla toisia. Uskontoa käyttää väärin varsinkin kylän oma saarnaaja, joka muunmuassa saa Elinan makaamaan hänen kanssaan, sillä varjolla että Elina saa syntinsä anteeksi. Kirjan ajallisen ajankohdan huomaa myöskin terveydenhuollosta ja lääketieteestä, jotka eivät ole vielä kovinkaan kehittyneet; Martan äiti sairastaa jatkuvasti, mutta ei hakeudu terveydenhuoltoon. Lisäksi naisten seksuaalisuus oli tabu.
Kirja suhtautuu kuvaamaansa aikaan kertomalla rohkeasti sen ajan epäkohdista hyvin suoraan ja turhaan kaunistelematta.
Teokseen heijastuu hieman kansallisromantiikan tyylikauden pieniä piirteitä; runsasluontokuvaus, joka kuitenkin taipuu aina realismin puolelle, sillä kylän asukkaat yrittävät "taistella luintoa vastaan" ("lappalainen" joka tippuu jäihin ja niin edelleen). Sekä taustalla kulkeva Martan arvoituksellinen rakkaustarina, joka sisältää romantiikan häivähdyksiä. Rakkaustarinakin saa toisalta realismile tyypillisen, ikävän, lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti