#7 - Runoanalyysi

Runoissa on useasti esillä nainen, joutsen ja luonto. Runoissa toistuvat siis samat elementit. Runot tuovat myös teokselle lisää ulottuvuutta ja valmistelevat hyvin tulevaa varten, lisäksi niiden avulla lukija pääsee lähemmäs tarinaa ja tuovat tunnelmaa siihen. Runot ovat myös aika helposti ymmärrettävissä, kunhan ymmärtää murretta eli toisinsanoen Julialle helppoja Evelle vaikeita. Runot sisältävät metaforia ja suurempia tarkoituksia, ensilukemalta niiden tarkoitusta ei välttämättä ymmärrä vaan koko kirjan lukemisen jälkeen osaa yhdistää ne itse tarinaan.

Alla oleva runon katkelman aiheena on rakastelu. Runossa pari rakastelee luonnon helmassa järven rannassa yöllä. Luonnon kuvailu auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvan pässään tilanteesta "Alla paksun usvan järvi huiskii".

"Hän rantani heinille lanteensa antaa
ja hiljaisuus hyväilee ylitse muiden" voi olla metafora, siitä kun nainen ja mies alkavat rakastelemaan ja himo valtaa heidät, aistit korostuvat ja muulla hetkellä ei ole väliä kuin sillä. Tulkinnassamme henkilöt ovat Martta ja lappalainen, koska Martan ja Oulan välillä on erityinen suhde ja tässä vaiheessa Martta ajattelee vielä, että lapsi on Oulan. 

"Alla paksun usvan järvi huiskii 
vedellään pesten rakkaani jalkoja.
Minun naiseni sukkansa riisuu
ja hameensa heittää veteen.
Kuin viaton neitsyt naiseni rintansa peittää
ja arkana hymyillen yölle kuin lapsi
hän rantani heinille lanteensa antaa
ja hiljaisuus hyväilee ylitse muiden 
rakkaani reisiä suuta ja kaulaa
sumussa soutaa ja laulaa laulujen laulaja."

#6 - Even lukukokemus

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja murteesta huolimatta sen lukeminen oli sujuvaa, murre itseasiassa teki siitä mielenkiintoisemman ja toi siihen lisää mahdollisuutta päästä tapahtumien tunnelmaan mukaan. Runoja kohtaan olin aluksi skeptinen, mutta ne olivat hyvä lisä teokseen. Toisaalta kirjan loppua kohden runot kävivät pitkistyttäviksi, sillä ne olivat hyvin samanlaisia ja jotkut niistä jopa aika pitkiä. Minulle niitten lukeminen oli erityisen haastavaa, sillä nekin toisinaan sisälsivät murresanoja, jotka olivat laitettu vielä ns. "runomuotoon". Teos avasi silmiäni "vanhaa aikaa" kohtaan, eli sitä minkälaista on ollut äärimmillään "ennen vanhaa" asua lestadiolaisperheessä. 

Teos ei vastaa omia käsityksiäni suomalaisuudesta, siinä on mielestäni tuotu esiin vain ääripäät muunmuassa suomalaisten juomisesta, väkivallasta, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Teos kuvaa tuon ajan ihmistä ja yleisesti suomalaista hyvin ronskisti. Lisäksi kirja ei itsessään tuo niitä elämän pieniä iloja esille juurikaan.

Pystyin eläytymään ja samaistumaan jollain tasolla kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Olen itse lähtöisin vanhoillislestadiolaissuvusta ja viettänyt lapsuuteni Pudasjärvellä sijaitsevassa pikkukylässä, sekä kuullut äitini tarinoita hänen lapsuudestaan. Mutta kirjan tapahtumat ovat toden totta liioiteltuja vaikka niiden lähtökohdat olisivatkin tosia.

#6 - Julian lukukokemus

Lukukokemuksena kirja oli kuin olikin helppolukuinen ja siinä oli murretta, joka tekikin kirjasta helppolukuisen. Murretta oli hassu lukea, kun on tottunut, että murteella ei saa itse kirjoittaa paitsi somessa. Alussa kirjasta oli hankala saada otetta, mutta loppua kohden kirjaa suorastaan ahmi ja halusi tietää, miten se päättyy.   

Kirjan päätös oli haikea, koska olin jo ajatellut, että Oula ja Martta päätyvät yhteen ja muuttavat Oulan luokse Lappiin. Oulan kuolema oli järkytys ja se, miten Martta ei edes reagoinut tähän sen kummemmin ja oli suhteellisen normaali isällensä, vaikka periaatteessa Oulan kuolema oli isän vika. 

Saarnat ja saarnaaja olivat mielestäni pelottavia ja suorastaan sairaita. Minua ärsytti, kun miehet saivat kohdella naisia miten halusivat ja puhua heille rumuuksia, kun taas naisien piti alistua. Kirja sai ajattelemaan, kuinka hyvin omat asiat ovat ja kuinka vapaassa maailmassa saan elää. 

Tiedostan sen, että kirjassa oli paljon liiottelua ja hyviä asioita ei paljoakaan tuotu paljon esille, mutta uskon että ennen vanhaan asiat ovat olleet osiltaan tuolla kantilla ja se on mielestäni surullista. Säännöt rajoittavat nykyäänkin käyttäytymistämme, mutta kirjassa mennään yli hilseen monessakin asiassa. 

Tiedän sen tunteen, kun kaikki tietävät minun asiat paremmin kuin minä itse, joten pystyn samaistumaan pikkukylän tuomaan ahdinkoon. Murre tuo kotoisan olon, mutta tietyt jo mainitsemani asiat järkyttivät ja aloin miettimään onko asiat joskus voineet olla noin huonosti. Luontoa pidän itsekin suuressa arvostuksessa ja minusta kirjoissa, joissa on luontokuvauksia on mukava lukea. Kaikenlisäksi osasin hahmottaa missä kirjan tapahtumat suurinpiirtein olisivat voineet tapahtua, joten se oli myös plussaa. 

#5- Teos kokonaisuutena

- Teoksen yksi sanoma voisi olla, että jos kuuntelee omia halujansa, eikä ajattele järjellä voi joutua aikamoisiin vaikeuksiin ja lopussa karma korjaa. 

-Teos ei meidän mielestämme kerro perus suomalaisesta stereotyypistä eli "Saarijärven Paavoista" vaan teos rikkoo rajoja suomalaisuudesta ja uskonto ei ole perus kristinuskoa, johon suurin osa suomalaisista kuuluu. Voidaan myös ajatella, että teoksen henkilöt eivät ole vanhoillislestadiolaisia vaan heidän kylällään on vain omat uskontoon liittyvät säännöt, jotka varjostavat koko ajan heidän tekemisiään. Teoksessa on kuitenkin joitakin suomalaisuuden piirteitä, kuten sisukkuutta ja yhteisöllisyyttä esim. Isä-Juhani pelasti Ainon lehmän. 

-Teos mielestämme kertoo stereotyyppisestä lappilaisista pienestä tuppukylästä, eikä niinkään suomalaisista yleisesti tai yleensäkään ihmisistä. Timo K. Mukka on syntyisin pienestä kylästä, mutta luulemme, että hän ei halua tuoda esiin sitä, että millaista hänellä on ollut vaan haluaa tuoda esiin tuon ajan epäkohtia ja ääripäitä. 

 -Meidän näkökulmasta elämä ollut tuolloin paljon vaikeampaa naisilla ja saamme olla iloisia, että nykyään on tasa-arvolaki ja asiat muutenkin paremmin. Uskonto on ollut suuressa osassa ja nykyään on onneksi uskonnonvapaus, eikä tarvitse taipua sellaiseen, mihin ei itse usko. 

4# - Teos suomalaisen identiteetin kuvaajana

Teoksessa seurataan Martan rakkauselämän kehittymistä tuppukylässä. Martan identiteetin kehittymiseen vaikuttavat yhteisön rajut säännöt. On tietyt asiat, mitä ei saa tehdä ja mitä paheksutaan, jopa Martan paras ystävä paheksuu, kun Martta on niin "ahne mulkun pääle". Martta rikkoo yhteisön rajoja ja on rääväsuinen kosijoilleen. Kun Martta tulee raskaaksi ja perhe kokee niin suurta häpeää tästä ja Martta itsekin tajuaa, kuinka hän on häpäissyt perheen, eikä uskalla muunmuassa tulla saunomaan yhdessä perheen kanssa niinkuin normaalisti. 

Teos näyttäytyy ulkopuolisille aika raakana ja herättää paljon ajatuksia suomalaisista lukijoissa. Esimerkiksi ulkopuolisen silmin saattaa herätä kysymys suomalaisten juomisesta, väkivallasta ja uskonnosta. Vanhoillislestadiolaisista saattaa herätä kysymys, että he juovat ja harrastavat avioliiton ulkopuolista seksiä ja lisäksi saarnaaja on syntinen. 

Teoksessa uskonto on suuressa asemassa ja kyläläiset ovat vanhoillis lestadiolaisia ja se tulee ilmi pitkissä saarna illoissa ja itse saarnaaja on "muka" Jumalan lähettämä, mutta itse tekee syntiä vietellessään Elinan. Saarnaajan tulisi olla tuki ja turva, johon kyläläiset voivat tarvittaessa turvautua, mutta hän käyttääkin omaa "asemaansa" lähinnä hyväkseen. Lisäksi saarnaaja käyttää saarnoissa hyvin ronskia kieltä, joka lukijankin korvaan kuulostaa hyvin raa'alta; 

"...Sinä ryystit Kristuksen verta ja se valui suupielistäsi tahraten sinut iankaikkisen synnin merkillä. Kuuntele - taivas on tuominnut sinut syntiesi nähden. Sinut heitetään helvetin iankaikkiseen palavaan hirvittävään tuleen. Sinut poljetaan maahan kuin lehmän sonta. Sinut syöstään kuoleman iankaikkiseen piinaan ja siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sinä jumalaton, tänä iltana sinut kuumennetaan helvetin tulella, ellet tee parannusta ja heittäydy Hänen kasvojensa eteen, sinut syöstään tänä iltana tuliseen järveen, silä koston hetki on tullut, sanoo Herra, Herra...".

Teos kertoo enemmänkin vanhan ajan suomalaisuudesta ja varsinkin pienen kylän ahdingosta ja populaatiosta. Tyypillistä pienessä kylässä on vieläkin se, että ihan sama mitä tapahtuu kaikki tulevat kuulemaan siitä ja juorut lähtevät liikkeelle. 

Teoksessa naiset ovat paljon surkeammassa asemassa kuin miehet. Se näkyy useammassakin kirjan kohtauksessa. Martan äiti joutuu pelkäämään miestään varsinkin, kun tämä alkaa juomaan enemmän isänsä Äijän kuollessa. 
Lapset joutuvat auttamaan kotona paljon ja tekemään töitä, esimerkiksi kun Martta oli lähdössä Oulan luokse Lappiin, häntä kiellettiin menemästä sillä kesällä tarvittiin kotona apua. Lapsia myös pakkonaitetaan, jos he eivät itse löydä miestä ja seksi kuuluu vasta avioliittoon, muuten se on kauhea häpeä perheelle jos perheeseen syntyy avioton lapsi. Miehet saavat "huorata" pitkin kyliä ilman paheksuntaa, mutta esim. Aino, jolla on monta aviotonta lasta saa päälleen kauheaa paheksuntaa ja seläntakana puhumista. Tämä on myös Ainon kohtalo kirjassa, kun hän kuolee synnyttäessään aviotonta lasta. 

#3-Teos tyyli- ja aikakautensa edustajana

Teos edustaa realismia tai tarkemmin vielä realismia jyrkempää tyylisuuntaa; naturalismin tyylikautta. Kirjassa arjen tapahtumat kuvataan hyvin tarkasti ja turhia kaunistelematta, lisäksi tapahtumat kerrotaan jopa turhankin totuudenmukaisesti. Teoksessa traagiset tapahtumat kuten henkilöiden kuolemat ja tappelut kuvataan tarkasti, esimerkiksi tansseissa tapahtuvat puukkotappelut ja naapurin rouvan kuolema synnytyksessä. Lisäksi Martan isän kuullessa Martan raskaudesta kiivastuu hän siitä tyystin, ja myöhemmin hän lähtee “lappalaisen” perään ja johtaa hänet jäälle, joka murtuu lappalaisen alta. Teoksessa ei kuvata ihmisten surua, vaan esimerkiksi ihmisten kuoltua elämää jatketaan normaalisti eteenpäin, lukuunottamatta esimerkiksi isä Juhanin kiihtyvää juomista äijän kuoleman jälkeen.
    Teoksen tapahtumat keskittyvät pienen lappilaisen kylän asukkaisiin, jotka ovat sen ajan normaalia työväenluokkaa, he tekevät työtä elääkseen eikä rahaa ole paljoa ylimääräiseen. Naturalismille tyypillistä ovat juurikin työläisten ja keskiluokkaisten ihmisten arkielämän kuvaaminen. Kirja käsittelee myöskin psykologiselle realismille ominaisia piirteitä, kuten naisten tunteita sekä lasten ja nuorten kehittymistä. Kirjassa nuoret joutuvat olosuhteidensa takia aikuistumaan suhteellisen aikasten. Lisäksi kirjan henkilöhahmot kuvataan aika yksinkertaisesti ajattelevina sekä hyväuskoisina; asioiden ratkaisemiseen on vain yksi tapa, ristiriidat käsitellään väkivallan kautta, ihmisen uskottavuuteen vaikuttaa hänen yhteiskunnallinen asema (esimerkiksi kylän saarnaaja, jonka teot katsotaan sormien lävitse hänen asemansa vuoksi) ja henkilöhahmot näkevät vaan toistensa epäkohdat (esimerkiksi äijä kyseenalaistaa Martan toimintaa jatkuvasti, vaikka hän yrittää parhaansa muunmuassa navetassa).
    Teos ottaa kantaa sen ajan yhteiskunnallisiin epäkohtiin muunmuassa naisen ala-arvoiseen asemaan, alkoholin liialliseen käyttöön, väkivaltaan ja uskonnon nimissä vääryyksien tekemiseen. Kirjassa esimerkiksi naisia, kuten Liinukorven Ainoa, torutaan “siveettömästä käytöksestä”, kun taasen samaan aikaan miehet saavat päästellä suustansa epäasiallisia kommentteja. Alkoholia käytetään runsaasti ja siitä kerrotaan kirjassa avoimesti. Väkivaltaakin käytetään kirjan tapahtumissa hyvin avoimesti; milloin nuoria rankaistaan antamalla piiskaa ja milloin sivalletaan puukoilla toisia. Uskontoa käyttää väärin varsinkin kylän oma saarnaaja, joka muunmuassa saa Elinan makaamaan hänen kanssaan, sillä varjolla että Elina saa syntinsä anteeksi. Kirjan ajallisen ajankohdan huomaa myöskin terveydenhuollosta ja lääketieteestä, jotka eivät ole vielä kovinkaan kehittyneet; Martan äiti sairastaa jatkuvasti, mutta ei hakeudu terveydenhuoltoon. Lisäksi naisten seksuaalisuus oli tabu.
      Kirja suhtautuu kuvaamaansa aikaan kertomalla rohkeasti sen ajan epäkohdista hyvin suoraan ja turhaan kaunistelematta.
     Teokseen heijastuu hieman kansallisromantiikan tyylikauden pieniä piirteitä; runsasluontokuvaus, joka kuitenkin taipuu aina realismin puolelle, sillä kylän asukkaat yrittävät "taistella luintoa vastaan" ("lappalainen" joka tippuu jäihin ja niin edelleen). Sekä taustalla kulkeva Martan arvoituksellinen rakkaustarina, joka sisältää romantiikan häivähdyksiä. Rakkaustarinakin saa toisalta realismile tyypillisen, ikävän, lopun. 

#2- Teoksen tapahtumat, miljööt, henkilöt ja kertojat

AIHE = Timo K. Mukan esikoisromaani kertoo nuoresta perheensä ainoasta henkiinjääneestä lapsesta Martta Mäkelästä. Martta asuu Lapissa pienessä tuppukylässä nimeltään Siskonjärvi. Kirjassa seurataan nuoren Martan rakkauselämää ja seksuaalisuutta ja siinä vierellä kulkevat paheksunta ja uskonnollisuus.

JUONI = Kirjan juoni etenee siten, että koko ajan seurataan Martan aikuistumista. Martta on kaunis nuori nainen ja häntä kosiskelevat useat pojat. Martasta kiinnostuu muunmuassa Kurki-Pentti ja pyytää Marttaa hiihtoretkelle. Martta lopulta suostuu ja he menevät latoon ja siellä Martta menettää neitsyytensä. Kurki-Pentti ei kuitenkaan tunnu oikealta mieheltä Martalle, joten tämä ei hälle vaimoksi suostu. Kylään saapuu naisten naurattaja lappalainen nimeltänsä Oula Nahkamaa ja Martta iskee silmänsä tähän. Heidän välillään on kipinää ja lopulta Oula pyytää Marttaa vaimoksi. Martan vanhemmat hyväksyvät kosinnan, mutta lopulta paljastuu, että Martta on raskaana ja tästä Martan isä-Juhani vasta suuttuukin. Martta ei isästä välitä vaan tapaa Oulaa isän selän takana. Kerran Martan kotoa lähtiessä isä huomaa ja arvaa minne Martta on menossa ja lähtee kirveen kanssa perään. Juhani ajattaa lappalaisen suoraan jäälle ja Oula tippuu jäihin. Loppujen lopuksi isä tappaa itsensä ja Martan lapsen syntyessä lapsella on punaiset hiukset kuin Kurki-Pentillä, eli Kurki-Pentti onkin lapsen isä ei Oula.

PÄÄHENKILÖ = Martta Mäkelä.

SIVUHENKILÖT = Lappalainen, Kurki-Pentti, äijä (Martan isänisä), Elina, Isä-Juhani, Martan äiti, Mäkelän perheen ottopoika Hannes.

KERTOJA = Kirjan kertoja on kolmannessa persoonassa.

MILJÖÖ = Siskonrannan kylä sijaitsee Lapissa Länsi-rajalla Meän kielen alueella, jonka voi päätellä kirjan henkilöiden murteesta.

TAPAHTUMA-AIKA = Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa.

TAPAHTUMIEN KESTO = Arvoimme kirjan tapahtumien kestoksi n. 1,5 vuotta vuodenaikoja seuraamalla Martan raskauden ansiosta.

TEEMA = Teoksen teemoja ovat esimerkiksi: kuolema, seksuaalisuus, uskonnollisuus, aikuistuminen.

#1-Even ensivaikutelma

En ole kuullutkaan aikaisemmin mitään kirjasta tai kirjailijasta, ennen kuin Julia ehdotti, että lukisimme sen. Hän kertoi lyhyesti kirjailijan olevan Pellosta kotoisin ja kirjan kertovan pienen lappilaisen kylän elämästä. Sen perusteella, ymmärrän Julian kiinnostuksen kirjaa kohtaan, itselläni ei juuri ole mitään erityisiä odotuksia; "kirja siinä missä muutkin". Tietenkin kirja herättää minussa kiinnostusta, sillä se kertoo lappilaisen kylän elämästä ja koska olen itsekkin "lappilainen" odotan innolla, että pääsen lukemaan siitä. 
Aukaisen ensimmäisen sivun ja totean jo päässäni "Mitä ihmettä?", muutaman rivin luettuani ymmärrän kyseessä olevan runo. Kirja alkaa kahden sivun mittaisella runolla, en ole kovin innoissani siitä. Kolmannella sivulla  alkaa itse tarina. Tarina alkaa runsaalla luontokuvauksella, pidän siitä, sillä se helpottaa minua luomaan mielikuvaa miljööstä ja tapahtumien paikasta. Seuraavalla sivulla kiinnitän huomioni kirjassa käytettyyn murteeseen. En yleensä tykkää lukea kirjoja, jotka ovat kirjoitettu niin selvästi tietyllä murteella. Yleiskieli on minulle mieleisempää luettavaa, ehkä pienellä vivahteella jotain murretta. Mutta toisinaan pidän siitä, miltä tämä murre kuulostaa päässäni, sitä lukiessani. Olen kuullut Julian käyttävän näitä murresanoja ja nyt itse lukiessani niitä, tuntuu kuin puhuisin myös kyseistä murretta. Monet sanat ovat vieraita minulle ja niiden tarkoitus jääkin vähän arvoitukseksi.
Odotan innolla tulevaa!

#1-Julian ensivaikutelma

Olin kuullut kirjasta ennen ja tiesin, että se on klassikko, jonka haluan lukea vielä.Haluaisin myös nähdä elokuvan. Kirjailija on Pellosta kotoisin ja itse asiassa Orajärveltä, joka on lähellä paikkaa jossa itse asun.Tämä herätti minussa mielenkiinnon ja ajattelin sen helppolukuiseksi ja miellyttäväksi. Tiesin, että kirjassa kerrotaan lappilaisesta kylästä ja sen elämästä. Teos on luultavasti tehty murteella? Odotan mielenkiinnolla lukemista, koska kyseessä on oman kylän miehiä. 

Luin kirjasta muutaman sivun ja minulle heräsi tällaisia ajatuksia:

- Luonto suuressa osassa?

- Runoutta, voi ei.

- Murteella kirjoitettu jee!

-Tuli mieleen, että Timo kirjoittaa Orajärvestä, kun kirjassa lukee kylän sijainnista ja Orajärveen tie kääntyy valtatien varresta "Tie sinne lähtee, jostakin länsirajan valtatien varresta."