#7 - Runoanalyysi

Runoissa on useasti esillä nainen, joutsen ja luonto. Runoissa toistuvat siis samat elementit. Runot tuovat myös teokselle lisää ulottuvuutta ja valmistelevat hyvin tulevaa varten, lisäksi niiden avulla lukija pääsee lähemmäs tarinaa ja tuovat tunnelmaa siihen. Runot ovat myös aika helposti ymmärrettävissä, kunhan ymmärtää murretta eli toisinsanoen Julialle helppoja Evelle vaikeita. Runot sisältävät metaforia ja suurempia tarkoituksia, ensilukemalta niiden tarkoitusta ei välttämättä ymmärrä vaan koko kirjan lukemisen jälkeen osaa yhdistää ne itse tarinaan.

Alla oleva runon katkelman aiheena on rakastelu. Runossa pari rakastelee luonnon helmassa järven rannassa yöllä. Luonnon kuvailu auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvan pässään tilanteesta "Alla paksun usvan järvi huiskii".

"Hän rantani heinille lanteensa antaa
ja hiljaisuus hyväilee ylitse muiden" voi olla metafora, siitä kun nainen ja mies alkavat rakastelemaan ja himo valtaa heidät, aistit korostuvat ja muulla hetkellä ei ole väliä kuin sillä. Tulkinnassamme henkilöt ovat Martta ja lappalainen, koska Martan ja Oulan välillä on erityinen suhde ja tässä vaiheessa Martta ajattelee vielä, että lapsi on Oulan. 

"Alla paksun usvan järvi huiskii 
vedellään pesten rakkaani jalkoja.
Minun naiseni sukkansa riisuu
ja hameensa heittää veteen.
Kuin viaton neitsyt naiseni rintansa peittää
ja arkana hymyillen yölle kuin lapsi
hän rantani heinille lanteensa antaa
ja hiljaisuus hyväilee ylitse muiden 
rakkaani reisiä suuta ja kaulaa
sumussa soutaa ja laulaa laulujen laulaja."

#6 - Even lukukokemus

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja murteesta huolimatta sen lukeminen oli sujuvaa, murre itseasiassa teki siitä mielenkiintoisemman ja toi siihen lisää mahdollisuutta päästä tapahtumien tunnelmaan mukaan. Runoja kohtaan olin aluksi skeptinen, mutta ne olivat hyvä lisä teokseen. Toisaalta kirjan loppua kohden runot kävivät pitkistyttäviksi, sillä ne olivat hyvin samanlaisia ja jotkut niistä jopa aika pitkiä. Minulle niitten lukeminen oli erityisen haastavaa, sillä nekin toisinaan sisälsivät murresanoja, jotka olivat laitettu vielä ns. "runomuotoon". Teos avasi silmiäni "vanhaa aikaa" kohtaan, eli sitä minkälaista on ollut äärimmillään "ennen vanhaa" asua lestadiolaisperheessä. 

Teos ei vastaa omia käsityksiäni suomalaisuudesta, siinä on mielestäni tuotu esiin vain ääripäät muunmuassa suomalaisten juomisesta, väkivallasta, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Teos kuvaa tuon ajan ihmistä ja yleisesti suomalaista hyvin ronskisti. Lisäksi kirja ei itsessään tuo niitä elämän pieniä iloja esille juurikaan.

Pystyin eläytymään ja samaistumaan jollain tasolla kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Olen itse lähtöisin vanhoillislestadiolaissuvusta ja viettänyt lapsuuteni Pudasjärvellä sijaitsevassa pikkukylässä, sekä kuullut äitini tarinoita hänen lapsuudestaan. Mutta kirjan tapahtumat ovat toden totta liioiteltuja vaikka niiden lähtökohdat olisivatkin tosia.

#6 - Julian lukukokemus

Lukukokemuksena kirja oli kuin olikin helppolukuinen ja siinä oli murretta, joka tekikin kirjasta helppolukuisen. Murretta oli hassu lukea, kun on tottunut, että murteella ei saa itse kirjoittaa paitsi somessa. Alussa kirjasta oli hankala saada otetta, mutta loppua kohden kirjaa suorastaan ahmi ja halusi tietää, miten se päättyy.   

Kirjan päätös oli haikea, koska olin jo ajatellut, että Oula ja Martta päätyvät yhteen ja muuttavat Oulan luokse Lappiin. Oulan kuolema oli järkytys ja se, miten Martta ei edes reagoinut tähän sen kummemmin ja oli suhteellisen normaali isällensä, vaikka periaatteessa Oulan kuolema oli isän vika. 

Saarnat ja saarnaaja olivat mielestäni pelottavia ja suorastaan sairaita. Minua ärsytti, kun miehet saivat kohdella naisia miten halusivat ja puhua heille rumuuksia, kun taas naisien piti alistua. Kirja sai ajattelemaan, kuinka hyvin omat asiat ovat ja kuinka vapaassa maailmassa saan elää. 

Tiedostan sen, että kirjassa oli paljon liiottelua ja hyviä asioita ei paljoakaan tuotu paljon esille, mutta uskon että ennen vanhaan asiat ovat olleet osiltaan tuolla kantilla ja se on mielestäni surullista. Säännöt rajoittavat nykyäänkin käyttäytymistämme, mutta kirjassa mennään yli hilseen monessakin asiassa. 

Tiedän sen tunteen, kun kaikki tietävät minun asiat paremmin kuin minä itse, joten pystyn samaistumaan pikkukylän tuomaan ahdinkoon. Murre tuo kotoisan olon, mutta tietyt jo mainitsemani asiat järkyttivät ja aloin miettimään onko asiat joskus voineet olla noin huonosti. Luontoa pidän itsekin suuressa arvostuksessa ja minusta kirjoissa, joissa on luontokuvauksia on mukava lukea. Kaikenlisäksi osasin hahmottaa missä kirjan tapahtumat suurinpiirtein olisivat voineet tapahtua, joten se oli myös plussaa.