keskiviikko 20. syyskuuta 2017

#6 - Even lukukokemus

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja murteesta huolimatta sen lukeminen oli sujuvaa, murre itseasiassa teki siitä mielenkiintoisemman ja toi siihen lisää mahdollisuutta päästä tapahtumien tunnelmaan mukaan. Runoja kohtaan olin aluksi skeptinen, mutta ne olivat hyvä lisä teokseen. Toisaalta kirjan loppua kohden runot kävivät pitkistyttäviksi, sillä ne olivat hyvin samanlaisia ja jotkut niistä jopa aika pitkiä. Minulle niitten lukeminen oli erityisen haastavaa, sillä nekin toisinaan sisälsivät murresanoja, jotka olivat laitettu vielä ns. "runomuotoon". Teos avasi silmiäni "vanhaa aikaa" kohtaan, eli sitä minkälaista on ollut äärimmillään "ennen vanhaa" asua lestadiolaisperheessä. 

Teos ei vastaa omia käsityksiäni suomalaisuudesta, siinä on mielestäni tuotu esiin vain ääripäät muunmuassa suomalaisten juomisesta, väkivallasta, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Teos kuvaa tuon ajan ihmistä ja yleisesti suomalaista hyvin ronskisti. Lisäksi kirja ei itsessään tuo niitä elämän pieniä iloja esille juurikaan.

Pystyin eläytymään ja samaistumaan jollain tasolla kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Olen itse lähtöisin vanhoillislestadiolaissuvusta ja viettänyt lapsuuteni Pudasjärvellä sijaitsevassa pikkukylässä, sekä kuullut äitini tarinoita hänen lapsuudestaan. Mutta kirjan tapahtumat ovat toden totta liioiteltuja vaikka niiden lähtökohdat olisivatkin tosia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

#7 - Runoanalyysi

Runoissa on useasti esillä nainen, joutsen ja luonto. Runoissa toistuvat siis samat elementit. Runot tuovat myös teokselle lisää ulottuvuutt...