Lukukokemuksena kirja oli kuin olikin helppolukuinen ja siinä oli murretta, joka tekikin kirjasta helppolukuisen. Murretta oli hassu lukea, kun on tottunut, että murteella ei saa itse kirjoittaa paitsi somessa. Alussa kirjasta oli hankala saada otetta, mutta loppua kohden kirjaa suorastaan ahmi ja halusi tietää, miten se päättyy.
Kirjan päätös oli haikea, koska olin jo ajatellut, että Oula ja Martta päätyvät yhteen ja muuttavat Oulan luokse Lappiin. Oulan kuolema oli järkytys ja se, miten Martta ei edes reagoinut tähän sen kummemmin ja oli suhteellisen normaali isällensä, vaikka periaatteessa Oulan kuolema oli isän vika.
Saarnat ja saarnaaja olivat mielestäni pelottavia ja suorastaan sairaita. Minua ärsytti, kun miehet saivat kohdella naisia miten halusivat ja puhua heille rumuuksia, kun taas naisien piti alistua. Kirja sai ajattelemaan, kuinka hyvin omat asiat ovat ja kuinka vapaassa maailmassa saan elää.
Tiedostan sen, että kirjassa oli paljon liiottelua ja hyviä asioita ei paljoakaan tuotu paljon esille, mutta uskon että ennen vanhaan asiat ovat olleet osiltaan tuolla kantilla ja se on mielestäni surullista. Säännöt rajoittavat nykyäänkin käyttäytymistämme, mutta kirjassa mennään yli hilseen monessakin asiassa.
Tiedän sen tunteen, kun kaikki tietävät minun asiat paremmin kuin minä itse, joten pystyn samaistumaan pikkukylän tuomaan ahdinkoon. Murre tuo kotoisan olon, mutta tietyt jo mainitsemani asiat järkyttivät ja aloin miettimään onko asiat joskus voineet olla noin huonosti. Luontoa pidän itsekin suuressa arvostuksessa ja minusta kirjoissa, joissa on luontokuvauksia on mukava lukea. Kaikenlisäksi osasin hahmottaa missä kirjan tapahtumat suurinpiirtein olisivat voineet tapahtua, joten se oli myös plussaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti